A finn Lumooja a szemen: Akhlad verse a sebezhetőségről

Seuraavina viikkoina julkaisemme suomalaisessa Lumooja-lehdessä ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Kuten aikaisemman, saksalaisen Sachen mit Wœrtern -lehden kanssa tehdyn projektin kanssa, julkaisemme tekstit kahdella (tai jopa kolmella) kielellä. Ensimmäisellä sivulla on aina unkarinkielinen käännös ja toisella sivulla suomen- tai englanninkielinen versio – tässä tapauksessa sekä suomen- että englanninkieliset alkuperäiset tekstit. Tekstien kääntäjät ovat Babes-Bolyain yliopiston suomen kielen opettajia ja entisiä opiskelijoita. Projektia on koordinoinut Nóra Ugron ja tekstit on tarkistanut Yvette Jankó-Szép. Sarja julkaistaan Orsolya Lángin tekemien kuvitusten kanssa. Kiitämme Lumoojan toimituskuntaa ja tekijöitä yhteistyöstä sekä kääntäjiä (Renáta Balázs, Kinga Bodor, Yvette Jankó-Szép, Attila Molnár, Eszter Sütő, Ágnes Székely, Emese Varga, Ildikó P. Varga) heidän innokaasta työstään.

Alla on luettavissa Lumoojan päätoimittaja Elisa Heleniuksen ja kaunokirjallisuusvastaava Emmi Ketosen lyhyt haastattelu. Hastattelun alla on Nóra Ugronin unkarinkielinen käännös Akhlad Al-Mudhafarin (lava)runosta, ja liitetyssä videossa runon voi nähdä ja kuulla englanniksi Al-Mudhafarin esittämänä. Kirjoittajan koko nimeä emme henkilökohtaisista ja turvallisuuteen liittyvistä syistä voineet kirjoittaa julkaisun tai videon otsikkoon.

Meillä viime viikolla ilmestynyt suomenslovakialaisen Alexandra Salmelan novelli käsittelee maasta- ja maahanmuuttoa. Aihe jatkuu myös Lumoojan tekstien sarjassa: Akhladin runo liittyy pakenemiseen, ja ensi viikon teksti, Muhaned Durubin proosa, käsittelee myös samanlaisia kysymyksiä.

1. Facebook-sivullenne lukee: „Kirjallisuuslehti Lumooja on tuoreen kotimaisen kirjallisuuden äänenkannattaja, joka tarkastelee kirjallisuusmaailman kiinnostavia ilmiöitä ytimestä marginaaliin.” Mitä tuore/ nuori kirjallisuus tarkoittaa teille? Entä ydin ja marginaali?

Tuore kirjallisuus tarkoittaa Lumoojalle yleensä viimeisen vuoden aikana julkaistua kotimaista kirjallisuutta tai jopa tulevan kauden kirjallisuutta, usein myös esikoiskirjailijoilta. Julkaisemme lehdessä myös kaunokirjallisia tuotoksia, ennen kaikkea runoja ja novelleja, tekijöiltä, jotka eivät ole vielä julkaisseet teosta kustantamolta. Lumoojassa on julkaistu myös hienoja sarjakuvia, kuvarunoja ja kuvituksia tekijöiltä, jotka eivät vielä saa palkkaa taiteellisesta työstään. Lisäksi tekijöissämme on toimittajia, yleensä kirjallisuusalan opiskelijoita ja maistereita, joille Lumooja voi olla ensimmäinen paikka julkaista lehtijuttuja. Annamme aloitteleville toimittajille, kirjoittajille ja kuvittajille mahdollisuuden saada töitään julki printtilehdessä. Tosin moni kokeneempikin tekijä avustaa Lumoojaa, koska pitää lehden tyylistä ja missiosta.

Ytimestä marginaaliin tarkoittaa, että käsittelemme kirjallisuuteen liittyviä aiheita, jotka ovat sekä olleet suosittuja puheenaiheita julkisuudessa että pinnalla vaihtoehtoisemmissa kirjallisuuskeskusteluissa.

2. Missä on Lumoojan paikka suomalaisessa kirjallisuuskentässä?

Yllättävän monella on mielikuva Lumoojasta runouslehtenä, mutta käsittelemme yhtä paljon myös proosaa, tietokirjoja ja kirjallisuustieteellisiä tutkimuksia. Lumoojan paikka suomalaisessa kirjallisuuskentässä on esimerkiksi nostaa esiin pienempien kustantamojen kirjailijoita, jotka eivät saa teoksilleen niin paljon näkyvyyttä muissa lehdissä, sekä taiteellisesti korkeatasoista ja ehkä pienemmän lukijakunnan kirjallisuutta, ei niinkään viihdekirjallisuutta, vaikka sitäkin voidaan välillä käsitellä pohdiskelevasti. Yritämme myös käydä enemmän itse kirjallisuuteen, kirjoittamiseen ja lukemiseen keskittyvää keskustelua kuin isommissa aikakaus- ja sanomalehdissä, joissa lehtijuttujen keskiössä ovat ennen kaikkea kirjailijan persoona ja elämä eikä tämän työ. Kirjoitamme myös kirja-alan sekatyöläisistä, joiden työ on usein julkisuudessa aika näkymätöntä.

Lumooja kuuluu pienien kulttuurilehtien ja kirjallisuuslehtien joukkoon. Olemme jäseniä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:ssä, joka on noin 200 Suomessa ilmestyvän lehden kattojärjestö. Jokaista Lumoojan numeroa painetaan 300 kappaletta, viime vuonna vielä 400 kappaletta. Lehden tilaajamaksuista tulee sen verran vähän rahaa mm. lehden paino-, ja postituskuluihin ja lehtivaraston vuokraan nähden, että Lumooja pyörii ennen kaikkea apurahoilla. Apurahojen saanti on tosin hyvin epävarmaa, koska hyviä hakijoita on paljon. Lumooja on silti ilmestynyt jo 17 vuotta, eli lehteen on uskottu apurahojen myöntäjien taholta.

Olemme pieni tekijä ja tunnettu ennen kaikkea Turussa ja Helsingissä, vaikka meillä on toki tilaajina yksityishenkilöitä, kirjastoja ja kulttuuri-instituutioita ympäri Suomea ja joitakin myös ulkomailla. Lumoojaa myydään tällä hetkellä kolmessa kirjakaupassa Helsingissä ja neljässä kirjakaupassa Turussa. Lumooja ilmestyy neljä kertaa vuodessa, mutta julkaisemme myös ”ylimääräisiä” kirja-arvioita verkkosivuillamme pitkin vuotta.

3. Jokaisella numerolla on tematiikka, joka ilmestyy sekä teksteissä että kuvituksissa. Miten päätätte käsitellyistä aiheista? Millaista kirjallisuutta julkaisette ja millaiset esteettiset ja/tai poliittiset kriteerit otatte huomioon kun valitsette julkaistavat tekstit?

Päätoimittaja Elisa Helenius päättää jokaisen numeron teeman. Yleensä teema valikoituu melko intuitiivisesti, kun mieleen tulee jokin aihe, joka herättää innostusta, jonka uskomme kiinnostavan myös lukijoita ja joka on tarpeeksi erilainen aiempiin aiheisiin nähden. Teeman pitää myös olla tarpeeksi laaja, jotta siitä saa monipuolisia näkökulmia lehteen. Teemaan liittyvää uutta kotimaista kirjallisuutta täytyy myös olla julkaistu tarpeeksi. Päätoimittaja valitsi esimerkiksi runousteeman sen perusteella, että ensimmäisessä hänen toimittamassaan numerossa ei käsitelty runoutta ollenkaan, joten aiheen koettiin jääneen pimentoon. Heleniuksen päätoimittajakaudella numeroiden teemoja ovat tähän mennessä olleet feministinen kirjallisuus, runous, kirjoittaminen luovana prosessina ja matkakirjallisuus.

Ihanteena on saada joka numeroon artikkelien aiheiksi kirjailijoita ja kirjatyöläisiä, jotka edustavat muun muassa eri sukupuolia, eri ikäluokkia ja eri rotuja. Täytyy myöntää, että enemmistö teemoihimme sopivia ja meitä kiinnostaneita sekä ylipäätään Suomessa juuri julkaisseita uusia kirjailijoita ovat olleet 20–40-vuotiaita valkoisia naisia, mutta olemme onneksi saaneet joka numeroon myös erilaisia kirjailijoita. Pyrimme myös siihen, että kirjakritiikit ovat mahdollisimman monipuolisia, niin että arvioitavana on teoksia sekä miehiltä että naisilta, eri kustantamoista sekä eri kirjallisuudenlajeja. Tekstien valintakriteerinä on myös toki kirjailijan teksteissään ja julkisuudessa esiin tuoma arvomaailma, jonka tulee olla humaani, oikeudenmukainen ja avarakatseinen, ei esimerkiksi rasistinen tai sovinistinen.

Kaunokirjallisuusvastaava Emmi Ketonen valitsee lehdessä julkaistavan kaunokirjallisuuden. Lumoojalle tarjotaan julkaistavaksi yllättävän paljon tasokasta kaunokirjallisuutta, niin lyhytproosaa kuin runoja ja jopa sarjakuvia ja runokuvituksia. Toisinaan kaunokirjallisuus saatetaan valita lehden teeman perusteella. Kaikki tekstit luetaan, ja niistä on pyydettäessä mahdollista saada myös palautetta. Osa teksteistä päätyy lehteen suoraan ilman muutoksia, joitakin tekstejä on hiottu kaunokirjallisuusvastaavan palautteen avulla jopa kuukausia.

Pyrimme julkaisemaan hyvin erilaisia ja yllättäviäkin kaunokirjallisia tekstejä eri genreistä. Jokaisesta lehdestä löytyy sekä runoutta että lyhytproosaa. Lähinnä pituus rajoittaa tekstien julkaisua; emme mielellämme julkaise yli viiden liuskan novelleja, jotta lehteen jäisi tilaa muillekin jutuille. Jatkossa tarkoituksena olisi julkaista kaunokirjallisia tekstejä myös Lumoojan verkkosivuilla, jotta mahdollisimman moni kyvykäs kirjoittaja pääsisi osoittamaan taitonsa. Toisinaan samat kirjoittajat tarjoavat tekstejä uudemman kerran, mutta olemme pitäneet rajoitteena, ettei samalta kirjoittajalta julkaistaisi tekstejä yhden vuosikerran aikana, jotta mahdollisimman monella kirjoittajalla säilyisi mahdollisuus julkaisuun.

4. Tietääkseni vaihdatte toimituskunnan parin vuoden välein. Mistä tämä toimintatapa tulee ja miksi teette näin? Miten valitsette uusia toimittajia?

Käytäntö on peräisin Lumoojan alkuajoilta. Todennäköinen syy on se, että koska töitä tehdään talkoopohjalta, niin toimituskunnalta ei riitä energiaa ja aikaa lehden pyörittämiseen pidemmäksi aikaa. Lumooja haluaa myös nostaa lehdessään esiin uusia tekijöitä, joten tähän ajatusmaailmaan sopii myös se, että annetaan kahden vuoden välein uusille tekijöille mahdollisuus kokeilla kirjallisuuslehden toimittamista.

Lumooja ilmoittaa verkkosivuillaan ja sosiaalisen median kanavissaan, kun on aika löytää uusi päätoimittaja. Lumoojan silloinen päätoimittaja ja Lumoojaa kustantavan turkulaisen kirjoittajayhdistys Kapustarinta ry:n hallitus lukevat hakemukset läpi ja valitsevat haastatteluun kutsuttavat ehdokkaat ja tekevät yhdessä päätöksen uudesta päätoimittajasta.

Väistyvän päätoimittajan velvollisuus on opettaa uusi päätoimittaja työtehtäviinsä. Yleensä tuleva päätoimittaja valitaan jo pari kuukautta ennen kuin hän aloittaa tehtävänsä, jotta hän ehtii tavata väistyvän päätoimittajan tarpeeksi monta kertaa ja seurata hänen mukanaan lehden eri tekovaiheita. Uusi päätoimittaja saa itselleen Lumoojan tiedostot, joista löytyy paljon ohjeita ja tärkeitä tietoja sekä avustajalistan.

Uusi päätoimittaja valitsee vapaasti uuden toimituskunnan: lehden taittajan, toimitussihteerin, kaunokirjallisuusvastaavan ja markkinoijan – tai mitä tehtäviä hän haluaakin uuteen toimituskuntaan. Tämän takia valittavalla päätoimittajalla tulee olla verkostoissaan valmiiksi paljon kirjallisuusalan ja luovan alan ihmisiä, jotta hän löytää heistä tarpeeksi sopivia ja innostuneita henkilöitä toimituskuntaan tekemään töitä talkoopohjalta.

Akhlad Al-Mudhafarin runo

Tulin tänne harjoittelemaan harrastustäni, haavoittuvuutta
Tulin paljastamaan mitä en halua paljastaa
Rikon suojamuurit
Tulin tänne ja minun taivaani ovat auki
Ajattelen syvästi ja rakastan syvästi
Olen avoin vastaanottomaan
Minulla ei ole suljettuja kasvoja eikä synkkää puhetta
Minulla on lapsen vakaumus
Yksinkertaiset asiat merkitsevät minulle eniten
Unohdetaan säännöt:
Tule ja tee matka sydämessäni
Näytät pelästyneeltä, mitä näit siellä?
Hämmennystä, haavoja, katkenneita kahleita,
leijan, helminauhan hajallaan,
nuoren miehen silmät sidottuna ja huolestuneen naisen
En ymmärrä, se on pelottavaa
Minun täytyy lähteä.
Jää, katso uudestaan
Tule kanssani, voimme oppia jotain
Kerätään voimaa minun koettelemuksistani
Hämmennykseni on kuin kävelisin äärettömässä autiomaassa
Kuin mustat tuulet helvetista seuraisivat minua, kirkuen korviini
Vuodatan kyyneleitä
Kyyneleeni kastelevat haljenneet poskeni
Haavani ovat kuin pitkiä runoja, jos ne puhuisivat, ne täyttäisivät maailman surulla
Anteeksiannon kukat kasvavat haavoistani
Katkanneet kahleet ovat uskonnon ja perinteiden kahleet, jotka olen murtanut
Säilytin vain sen, mikä tekee minusta ehjän
Leija, se on käsintehty leijani, joka piti minut kiireisenä nälässäni
Mietin rikkoisinko kierteen kun olen vanhempi
Hajonnut helminauha lattialla. Helmet ovat kadonneita unelmia
Nuori mies silmät sidottuna odottaa kuolemaansa ahdasmielisten käsissä
Se olen minä siepattuna, kidutettuna ja silmät sidottuna mustalla huivilla
He ovat tappajani, jotka halusivat sammuttaa elämänvaloni
Mutta kohtalolla oli toinen suunnitelma
Huolestunut nainen on avuton ja hänen sydämensä on särkynyt
Kohtalo on varastanut hänen poikansa hänen sylistään
Tämä ihana nainen on äitini
Hän säilöö lämpöä synkänkylmiin päiviini
ja viileyttä polttavankuumiin öihini
Hänen hellyytensä on pienen lapsen turva
Kaipaan hänen pehmeää kättään,
joka ei koskaan katkaissut oksaakaan
Hän opetti minua rakastamaan oksaa
Oksan rakastaminen on opettanut minua:
kaikki linnut ovat yhdessä samassa isossa puussa
Tämä on osa tarinaani

Akhlad Al-Mudhafar’s poem

I came here to practice my hobby, vulnerability
I came to expose what I don’t want to expose
I am breaking the barriers
I came here and my skies are open
I think deeply and I love deeply
I am open to receive
I don’t have a closed face or dark talk
I have a child’s conviction
Simple things mean the most to me
Let’s forget about the rules
Come and take a journey in my heart
You look frightened, what did you see there?
”Confusion, wounds, broken chains,
a kite, a scattered pearl necklace,
a young blindfolded man and a worried woman”
”I don’t understand. It’s scary”
„I need to leave”
Stay, take another look
Come with me, we may learn something
Let’s gather strength from my struggles
My confusion is like I am walking in an endless desert
It is like black winds from hell are following me, screaming in my ears
I am shedding tears
My tears are watering my crannied cheeks
My wounds are like long poems, if they speak, they will fill the world with sorrow
Flowers of forgiveness are growing from my wounds
The broken chains are the chains of religion and traditions, which I have broken,
I only took with me what makes me unbroken
The kite, it is my handmade kite that kept me busy from hunger,
I was wondering if I will break the cycle when I am older
Scattered pearl necklace on the floor, these pearls are my lost dreams
And this young blindfolded man is waiting his death under the hand of the blind minded
This is me being kidnapped, tortured while being blindfolded with a black scarf and those are my killers,
who wanted to dim my light but the destiny had another plan for me
And this worried woman, she is helpless and heartbroken
Destiny has stolen her son from her embrace
This lovely woman is my mother
She saves for me warmth for my cold dark days,
and coolness for my burning hot days
Her tenderness is haven for little children
I miss her soft hand that never broke a branch
She taught me to love the branch
Loving the branch has taught me,
that all birds are together on the same big tree
This is part of my story

Akhlad Al-Mudhafar (b. 1983) is a poet who was born in Baghdad and has been living in Finland for 7 years. He studied French Language and Literature at Al-Mustansiriya University. He works as an Arabic-Finnish-English translator and attends spoken word nights. As a volunteer, he helps immigrants to adapt to Finnish society.

Akhlad Al-Mudhafar (s. 1983) on bagdadilainen runoilija, joka on elänyt Suomessa seitsemän vuoden ajan. Hän on opiskellut ranskan kieltä ja kirjallisuutta Al-Mustansiriyan yliopistossa. Al-Mudhafar työskentelee arabian, suomen ja englannin kääntäjänä ja tekee myös lavarunoutta. Vapaaehtoistyössään hän auttaa maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Nóra Ugron (s. 1994) on opiskellut unkarin sekä suomen kieltä ja kirjallisuutta Babes-Bolyain yliopistossa Kolozsvárissa. Hän kirjoittaa runoja, kirja- sekä teatterikritiikkia. Häntä kiinnosta: performatiivisuus, feminismit, vähemmistötilat, vasemmistolaispolitiikat, eko-.

Nóra Ugron (b. 1994) studied Hungarian and Finnish language and literature at Babes-Bolyai University in Kolozsvár. She writes poems, book- and theatre reviews. She is interested in: performativity, feminisms, minority conditions, leftist political ideals, eco-.